Valmentajan työ on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Formaalista koulutuksesta saa tukea valmennustyön kokonaisuuteen ja monilajisissa koulutuskokonaisuuksissa keskustelut muiden lajien valmentajien kanssa tuovat vaihtoehtoisia näkökulmia valmennuksen sisältöihin. Valmennuksen arki itsessään opettaa ja kehittää valmentajan työtä jatkuvasti. Kaikesta suunnitteluun, organisoimiseen ja johtamiseen liittyvistä tukikeinoista on apua, mutta sportti itsessään on se, mikä tuo sisällön valmentajan työhön.

Mahdollisuus oppia käytännön valmennustyötä tekemällä on yksi valmennustyön parhaista ja samalla vaativimmista osa-alueista. Mitä suurempi ja heterogeenisempi valmennusryhmä on, sitä enemmän valmentajana täytyy suunnitella yksilöllistä kehitystä tukevaa harjoittelua. Työntäyteisessä arjessa ei välttämättä ole aikaa keskusteluille muiden lajivalmentajien kanssa, jolloin ratkaisuja valmennustyön tehostamiseen etsii työn lomassa.

Kokenut ammattivalmentaja osaa katsoa harjoitteluun liittyvää kokonaisuutta pitkällä tähtäimellä. Karttunut ammattitaito kertoo, että tulosten parantaminen vaatisi esimerkiksi isoja rakenteellisia muutoksia nykyisten toimintatapojen toistamisen sijaan. Valmentajien näkemykset, jotka edistäisivät ajassa kiinni pysymistä, jäävät valmentajien työhön liittyvässä puheessa liian usein vähäiselle huomiolle. Valmentajan halu kehittää ja edistää lajin harjoittelua voi vaatia enemmän aikaa saavuttaa näkyviä tuloksia kuten pikavoitot, joita päätöksentekijät, media, sponsorit ja yleisö odottavat.

Nykyisessä nopeatempoisessa urheilujärjestelmässä on syytä tarkastella, kenen ehdoilla urheilua tehdään ja millaisiin lopputuloksiin se johtaa. Missä tahansa työssä on tärkeää saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, kokea työn mielekkyttä ja merkityksellisyyttä sekä etsiä kestäviä toimintatapoja. Urheilulajeissa tiukalle vedetyt kilpailukalenterit jättävät tilaa pitkäjänteiselle muutostyölle vain peruskunto- ja off-kausien aikana, jos silloinkaan. Valmentajien ammattikunnan työhyvinvoinnin näkökulmasta vaikuttaa epäinhimilliseltä, että perusarjessa ei tunnu jäävän aikaa oppimiseen, pohtimiseen tai kokeilemiseen – koska ei kerkeä, kun seuraavat kilpailut ovat jo tulossa. 

On tärkeää tehdä näkyväksi kaikki se vaativa työ, joka näkyy tuloksena tulostaululla. Valmentajan työ sisältää itse harjoitustilanteen lisäksi monen tunnin suunnittelun, vuorovaikutusta urheilijoiden kanssa ja oletettavasti yhteydenpitoa sidosryhmiin. Tämä työ saattaa jäädä työantajilta tai ammattivalmentajan toimintaympäristössä olevilta vapaaehtoisilta huomioimatta. Ammattivalmentajien työolosuhteiden kehittämiseksi tarvitaan laajaa keskustelua työtehtävien avaamisesta, rajaamisesta ja ennen kaikkea luottamuksesta ammattilaisuuteen. Liian pitkään jatkunut huoli liiallisesta työnmäärästä ei edistä valmentajien ammattikunnan laajentumista eikä varsinkaan mahdollisuuksia kehittää itseään ja lajia työssään – joka sportissa on se tärkein.

Teksi: Sanna Erdoğan, SAVALin valtakunnallinen luottamushenkilö
 

SAVALin kesän aukioloajat