07.03.2024 | Jäsenedut ja -palvelut, Työelämä
Suomalainen jääkiekkovalmentaminen on murrostilassa, Ville Nieminen sanoo.
– Murroksessa on se, miten valmentajuutta haastetaan ylhäältä, alhaalta ja sivulta. Joka suunnasta, hän näkee.
46-vuotias Nieminen tietää, mistä puhuu. Hän nähnyt lajin kehitystä aitiopaikalta liki 30 vuoden ajan. Tamperelainen debytoi SM-liigassa 1990-luvun puolivälissä ja pelasi mittavan pelaajauran, joka päättyi keväällä 2015. Sen jälkeen hän on luonut uraa valmentajana. Viimeisimpänä Nieminen toimi jyväskyläläisen Jypin valmentajana syksystä 2022 viime joulukuuhun asti.
– Päävalmentajan työ on muuttunut pelin ja urheilijan valmentamisesta enemmän kokonaisuuden ja valmennustyön johtamiseen. Apuvalmentajilla on sitten omat osa-alueensa. Tiimityö ja siihen luottaminen kuuluvat vahvasti nykypäivään, Nieminen kuvailee muutosta.
Jääkiekko pelinä on pelaajien ja valmentajien intohimo, niin myös Niemisen. Mutta jääkiekko on myös viihdettä, tai viihdebisnestä kuten usein sanotaan. Ja koska jääkiekko on kuluttajille niin hyvää viihdettä, pelaajat ja valmentajat voivat tehdä sitä ammatikseen.
Viihteellinen ulottuvuus vaikuttaa myös valmentajan työhön. Samaan aikaan pitää tehdä tulosta, mutta myös tarjota viihdettä, josta kuluttajat nauttivat ja johon he sitoutuvat.
– Mediaa ja kannattajia pitää pystyä palvelemaan, tuoda esiin joukkueen tarinaa. Viihdettä on itse peli, mutta pelin ympärille pitää pystyä keksimään tarinaa ja näkymää. Sillä on iso merkitys, miten valmentaja johtaa joukkueen puhetta ulospäin eri sidosryhmille. Uskon, että se on asia, mistä myös valmentajakoulutuksissa tullaan puhumaan, Nieminen pohtii.
Nieminen puhuu helikopterimallista. Keskellä on pelaaja, joukkue ja valmennus, jota päävalmentaja johtaa. Ympärillä on erilaisia sidosryhmiä: seurajohto, kannattajat, media, yhteistyökumppanit, vanhemmat ja pelaajien henkilökohtaiset valmentajat.
– Valmentajuus on murroksessa, koska keskikohtaa haastetaan entistä kovempaa. Kun satsaukset ovat kovat, myös odotukset ja paineet ovat kovat. Se tuottaa lyhytjännitteisyyttä.
Valmentajuuden haastamisella Nieminen viittaa siihen, että valmentajien pitää jatkuvasti ja entistä seikkaperäisemmin pystyä kertomaan ja osoittamaan, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla.
Kokenut kiekkomies sanookin, että tämän päivän valmentajuuteen liittyy vahvasti kyvyt markkinoida, neuvotella ja hallita haastavia tilanteita.
– Hyvään päävalmentajuuteen kuuluu erittäin olennaisesti se, että hävitessä ei saa mennä liian alas, eikä voittaessa liian korkealle. Jos ympärillä olevat ihmiset innostuvat liikaa tai mieli menee tosi alas, päävalmentajan täytyy pitää langat käsissään, että jatkuvuus säilyy. Kovimpia valmentajia ovat ne, joilla on resilienssiä toimia näissä tilanteissa.
Nieminen näkee silti, että valmentajat saavat edelleen riittävästi tilaa toteuttaa omaa valmentajuuttaan. Hän tosin lisää, että valmennusprosessien keskeneräisyyden arvostelu on yleisesti ottaen lisääntynyt.
Valmentajien – etenkään päävalmentajien – työssä ei enää riitä, että valmennettavat tietävät, missä vaiheessa prosessia mennään. Sitä pitää jatkuvasti osata myydä ja markkinoida myös seurajohdolle ja kannattajille.
– Siihen menee ehkä liiankin iso osa prosessista. Että kertoo konkreettisesti pelin ja toiminnan kehittämisestä. Missä siinä mennään. Sellaiseen todisteluun menee paljon aikaa.
Nieminen korostaa nimenomaan konkretian merkitystä. Abstrakteihin mielikuviin perustuva johtaminen ei enää riitä. Valmentajan pitää pystyä osoittamaan konkreettisesti, missä vaiheessa prosessia ollaan ja mihin ollaan menossa.
– Olen oppinut konkretian merkityksen. Urheilussa ja nuorison kanssa toimimisessa konkretia alkaa tulla vahvemmin muotiin. Se on tulevaisuuden sana. Jos on hirveästi abstraktia asiaa, on vaikea tietää mitä tarkoitetaan. Sitä kautta tulee myös vääriä mielikuvia ja pettymyksiä.
Konkretia, markkinointi, neuvottelu ja haastavien tilanteiden hallinta. Yhdessä ne ovat pettämätön nelikko, Nieminen ajattelee. Niistä muodostuvat arjen tavat, miten ihmisiä kohdataan ja johdetaan.
Arvostetaanko Suomessa valmentajia riittävästi? Kysymys on vaikea. Arvostus on monitulkintainen ja vaikeasti mitattava asia, abstraktikin.
Suomalainen pallopelien eetos on hyvin joukkuepelikeskeinen. Suomessa ei ole tähtikulttia toisin kuin vaikkapa Pohjois-Amerikassa, sielläkin urallaan kiekkoilut Nieminen sanoo.
– Kun tähtikulttia ei ole ja parhaat pelaajat ovat ulkomailla, joukkueet ovat valmentajakeskeisiä. Se henkilöityy jopa liikaa valmentajiin. Siksi olisi tärkeää antaa valmentajille tukea.
– Nyt on semmoinen tilanne, että tukea tarvittaisiin kaikkein eniten, kun valmennusta haastavia tahoja on koko ajan ympärillä.
Arvostus on kaksiteräinen miekka. Valmentajat saavat kiitosta, kun joukkue menestyy. Toisaalta tuuli purjeissa voi kääntyä nopeasti, jos tulokset heikkenevät.
Keskeisin asia, millä organisaatio voi valmentajaa tukea on osoittaa ymmärrystä valmennusprosessille. Seuran hallituksen, toimitusjohtajan ja urheilujohtajan tuki on tietysti olennaisin.
Organisaatio voi tukea päävalmentajaansa myös teoin. Nieminen nostaa tästä esimerkiksi viimeaikaisen trendin SM-liigasta, jossa seurat ovat palkanneet valmennustiimeihinsä aiemmin päävalmentajina toimineita luotseja.
Näin toimi hiljattain Oulun Kärpät. Ensimmäistä kertaa liigatasolla päävalmentajana toimivan Ville Mäntymaan valmennustiimiin seura palkkasi Mikko Mannerin, joka toimi Kärppien päävalmentajan vuosina 2017–2021 ja valmensi oululaiset mestariksi keväällä 2018.
– Se on nimenomaan tapa tukea. He tietävät, mitä päävalmentajan työ on ja osaavat antaa äärimmäisen tärkeää tukea. Päävalmentajan työ on yksinäistä. Monessa muussa asemassa pääsee piiloon, mutta päävalmentajana ei koskaan.
Mutta olisivatko tulokset SM-liigassa parempia, jos valmentajien työrauha olisi parempi? Sitä Nieminen ei osaa sanoa.
Päävalmentajapestit ovat olleet läpi 2000-luvun verrattain lyhyitä. Kolmekin vuotta yhdessä paikassa on pitkä aika. Tällä vuosituhannella viisi vuotta tai enemmän yhtäjaksoisesti samassa seurassa työskennelleitä päävalmentajia on vain kolme. Samassa ajassa yli 60:n päävalmentajan työt ovat päättyneet kesken kauden.
Läheskään jokainen pesti ei pääty potkuihin, ei tietenkään. Menestysvalmentajat siirtyvät monesti isompiin ympyröihin. Valmentajan vaihtaminen voi olla myös markkinointia – ”uudistumista”, mistä on tullut urheilupuheen epämääräinen muotisana.
Nieminen korostaa, että SM-liiga on hyvin tasainen sarja, jossa pyöritään pienten marginaalien ympärillä.
– Arvostettaisiin omaa toimintaa ja liigan pieniä marginaaleja. Uskottaisiin ja tuettaisiin valmennusprosessia. Oltaisiin sen puolella.
– Ainahan puhutaan kehittymistä. Siitä puhuvat kaikki. Valmentajat, pelaajat ja urheilujohtajat. Eikös se valmennusprosessin ymmärtäminen ole silloin kaiken a ja o, Nieminen kysyy.
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan ASIA-lehdessä 1/2024. Teksti: Jaakko Tiira. Kuvat: Laukkanen
SAVALin jäsenyys Työsuhdeasiat