”Tulevaisuuden valmentaja on purjelaivassa maston huipulla tähystäjän roolissa. Hänen katseensa on oltava horisontissa ja tulevaisuuden muutokset on nähtävä ennen muita. Kilpaurheilussa etenkin ennen kilpailijoita”.
 

Näin sanaillaan esikoiskirjassani Tulevaisuuden valmentajat -esikoiskirjassani, joka julkaistiin toukokuussa 2024. Tämä toteamus niputtaa koko kirjan pääsanoman sekä oman valmennusnäkemykseni ytimen yhteen virkkeeseen.

Miksi muutoksiin sopeutuminen sekä tulevaisuuteen tähystäminen on niin tärkeää, että siitä piti oikein kirjoittaa kirja? Ensinnäkin valmentaminen on pohjimmiltaan ihmisten kanssa toimimista, heidän kanssaan vuorovaikuttamista sekä heidän johtamistaan. Valmentajalla on oltava hyvät vuorovaikutustaidot ja pelaajien ääntä on kuultava menneitä vuosia enemmän. Siltikään valmentajana ei koskaan pääse olemaan vain ja ainoastaan pelaajien ystävä sekä heidän tunteidensa suodatin, vaan valmentajan työhön kuuluu aina vahvasti johtaminen. Johtamiskeinot riippuvat aina siitä, millainen ryhmä ihmisiä ja persoonia ryhmässä on kasassa. Tulevaisuuden valmennettavat edustavat uutta sukupolvea, Z-sukupolvea ja siitä nuorempia, jotka arvostavat hyvin eri asioita, kuin milleniaalit ja sukupolvet heitä ennen.

Tulevaisuuden sukupolvet arvostavat entistä enemmän toiminnan merkityksellisyyttä, loogisuutta sekä toiminnan linkittymistä heidän omiin arvoihinsa. Tulevaisuudessa valmentajan on kyettävä myös enemmän antamaan pelaajille vastuuta päättää itse asioista pelitapaan ja yhteispelaamiseen liittyen. Kun Z-sukupolven edustajalle piirtää valkotaululle raiteen ja käsketään juoksemaan silmät kiinni tiettyyn suuntaan, kysyy tämä todennäköisesti ensimmäisenä: ”Miksi?”.

Nämä tämän hetken nuoret ja tulevaisuuden aikuiset eivät kysy tätä laiskuuttaan tai kiusaa tehdäkseen, vaan he janoavat laajempaa ymmärrystä siitä, että miten joukkueen toiminta todella paranee toimimalla valmentajan esittämällä tavalla X. Näiden nuorten sisäinen motivaatio toteuttaa näitä ehdotettuja asioita kehittyy, kun he ymmärtävät halutun toiminnan tuottamat hyödyt kentällä. Valmentajien on kyettävä palastelemaan omat ajatuksensa paljon aikaisempaa tarkemmin: mistä syystä tämä painotettu toiminto on parempi kuin jokin muu sekä mitä vaihtoehtoja yksilöillä on tilanteissa kentällä.

Lisäksi joukkuepelaaminen kehittyy jokaisessa lajissa taktisesti valtavaa vauhtia eteenpäin. Kymmenen vuotta sitten lajin evoluution kärjessä porskuttanut pelitapa on jo tänä päivänä lähes kokonaan turhanpäiväinen ja liian kankea toimiakseen. Täysin vanhoja malleja käyttämällä ei voi tuottaa enää kilpailuetua suhteessa vastustajiin. Valmentajilla on oltava entistä enemmän kykyä tuottaa uusia innovaatioita kentälle. Tämä vaatii aikaisempaa vahvempaa oman osaamisen kehittämistä työelämässä sekä ehkäpä vielä tärkeämmässä paikassa – kotona. Omaehtoinen lisätiedon hankkiminen sekä myös muista lajeista vaikutteiden ja uusien ideoiden hakeminen tulee olemaan tulevaisuuden valmentajalle kilpailuetu.

Valmentajat ovat monesti erinomaisia näkemään kentällä tapahtuvassa toiminnassa erilaisia riskitasoja – missä kohtaa oma pelimme voi mennä solmuun ja millaisten valintojen jälkeen menetämme pelivälineen. Etenkin valmennusuran alussa valmentajat monesti näkevät enemmän mahdollisia virheitä pelissä, kuin mahdollisuuksia onnistumiseen. Loistava valmentaja näkee ennemmin pari suurta onnistumisen mahdollisuutta: mitkä ovat pari tärkeintä toimintoa, joiden kautta toimintamme paranee kentällä eniten. Itse ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä tiimiini valmentajia, jotka näkevät pari hetken päästä onnistuvaa asiaa, kuin kymmenen kohta epäonnistuvaa asiaa.

Tulevaisuuden valmentajat -kirjassa pureudutaan juuri näihin edellä mainittuihin asioihin.

Kirjassa pohdittavia ydinkysymyksiä ovat:

• Kuinka valmentaja voi luoda joukkueelleen pelitavan, joka jättää valmennettaville riittävästi vapautta tehdä omia valintojaan kentällä?
• Kuinka pelin skannaamista ja pelin ymmärtämistä voi kehittää sekä mitä osa-alueita niihin liittyy?
• Mikä ero on toimintaperiaatteiden ja pysyvien raiteiden kautta valmentamisella?
• Miten muista lajeista voi poimia innovaatioita omaan toimintaansa?
• Mitä taktisia trendejä tällä hetkellä on meneillään salibandyssä sekä jalkapallossa ja jääkiekossa?
• Kuinka valmentaja voi kääntää ajatteluaan enemmän mahdollisuuksien kuin riskien kautta valmentamiseen?

Muutoksiin on sopeuduttava jatkuvasti entistä enemmän. Yksi keino opetella sopeutumaan muutoksiin on lähteä valmentamaan täysin erilaiseen ympäristöön kuin aikaisemmin. Tälle tutkimusmatkalle lähden itse Slovakian salibandyliigaan FBC Trenciniin seuraavaksi kahdeksi kaudeksi.
 

Teksti ja kuva: Jouni Juurela

JOUNI JUURELA on kotoisin Pohjois-Karjalan Outokummusta. Hänellä on vuosien kokemus pääsarjan joukkueiden päävalmentajana sekä urheiluseurojen valmennuspäällikkönä ja toiminnanjohtajana. Tulevaisuuden valmentajat -kirja on parhaillaan myynnissä kirjan kustantajan Väyläkirjojen verkkokaupassa.