Viimeaikainen keskustelu mediassa on tuonut esiin monia tärkeitä kysymyksiä ammattilaisjääkiekon ympäriltä ja myös valmentajien roolista. On myönteistä, että valmentajien asema ja ammattilaissarjojen kulttuuriin liittyvät asiat ovat saaneet ansaittua huomiota. Tässä yhteydessä on hyvä tuoda esille valmentajien näkökulmaa ja nostaa keskusteluun kulttuurissa piileviä muita epäterveitä piirteitä.

On huomattava, että valmentajien saamat potkut eivät useinkaan johdu heidän ammattitaidottomuudestaan. Pikemminkin kyse on vallalla olevasta kulttuurista ja organisaatioiden kyvyttömyydestä tunnistaa muita vaihtoehtoja irtisanomisen sijaan. Liian usein valmentajan vaihdos nähdään ainoana ja kulttuurisesti hyväksyttynä ratkaisuna. Valmentajan vaihtamista perustellaan usein joukkueen heikolla menestyksellä, mutta päätökset voivat johtua yhtä hyvin myös ulkopuolisesta paineesta. Tällöin taustalla ovat laajemmat kulttuuriset ja organisaation sisäiset tekijät. Nämä vaikuttavat päätöksentekoon ratkaisevasti, vaikka tutkimukset osoittavat, ettei valmentajien vaihtaminen juuri vaikuta joukkueen menestykseen.

Jääkiekkovalmentajat ovat jääkiekkoseurojen koulutetuin ammattilaisryhmä. Heidän odotetaan suoriutuvan lähes yli-inhimillisistä tehtävistä ja kantavan yksin vastuun kaikesta – jopa tilanteissa, joissa kyse on muiden toimijoiden vastuusta. Tilanteet, joissa valmentajan väitetään ylittäneen toimivaltansa, ovat aina yksittäistapauksia. Näitä ei voida pitää ammattilaisten yleisenä toimintatapana.

Valmentajan työ on ammatti siinä missä muutkin ammatit, ja valmentajiin tulee soveltaa työlainsäädäntöä. Liiallinen kuormittuminen liittyy usein työn sisältöön, järjestämiseen ja työyhteisön toimivuuteen. Työnantajalla on velvollisuus tukea työntekijöiden, myös valmentajien, hyvinvointia, asettaa selkeitä ja realistisia suoritusodotuksia sekä hoitaa asianmukaisesti irtisanomisprosessit ja muut työsuhteen päättämistilanteet. Kulttuurissa ja toiminnassa on viitteitä, jotka osoittavat kuitenkin usein kunnioituksen puutetta valmentajia ja heidän asiantuntemustaan kohtaan, koska edes perusasiat eivät ole kunnossa.

Valmentajien kokemusten mukaan henkilöstöjohtamiseen tarvitaan lisää osaamista, jotta työturvallisuusvelvoitteet voidaan täyttää ja työhyvinvointiin kiinnittää riittävästi huomiota. Lisäksi valmentajat kohtaavat säännöllisesti epäasiallista käytöstä johdon, urheilujohdon, yleisön ja myös pelaajien toimesta. Nyt jo useat valmentajat ovat tämän kysymyksen äärellä: ”Kuinka kauan tätä jatkuvaa kuormitusta voi jaksaa ilman sairastumista?”

Työyhteisön toimivuutta ja valmentajien työssä jaksamista ei edistetä, jos työnantajan edustaja kertoo mediassa, että ”Vanha mummokin tietää, että kyllä se koutsi sitten lähtee loppupeleissä.”

Toisin kuin mediassa on esitetty, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ei ole linjannut mitään valmentajien päätäntävaltaan liittyvää eikä SAVALilla ole jääkiekkovalmentajia koskevaa sopimusta yhdenkään toimijan kanssa. Eri toimijoiden kanssa käydään keskusteluita avoimesti ja hyvässä hengessä, mutta nämä keskustelut eivät ole koskeneet päätäntävaltaa.

Lisätietoja

Erkka Westerlund, SAVALin hallituksen puheenjohtaja
s-posti: erkka.westerlund@lepoaika.fi
p. +358 40 053 3256

Raino Nieminen, SAVALin toiminnanjohtaja
s-posti: raino.nieminen@saval.fi
p. +358 40 533 2987